13. joulukuuta 2006

Pariisin salaisuudet

Eugune Sue: Pariisin salaisuudet (Arvi A. Karisto 1923)
Pariisin salaisuudet, originally uploaded by lurker_again.

Eugène Sue (1804-1857) oli ranskalainen romaanikirjailija, jonka kynä suolsi suuret määrät sarjavihkoina julkaistuja romaaneja (kuten ajan tapana oli, myös Dickensin romaanit julkaistiin tällaisina vihkoina, vaikkapa Kolea talo). Kuuluisin Suen sarjaromaaneista on Les Mystères de Paris, suomeksi Pariisin salaisuudet.

Vaikka tyylillisesti Sue ei vedäkään vertoja aikalaiselleen Alexandre Dumasille, hän kuvaa suorastaan kuumeisen houreisesti (ja asiantuntevasti) alamaailman elämää kapakoissa ja viemäreissä.

Joskus Pariisin salaisuuksien teksti muistuttaa hämmästyttävässä määrin Victor Hugoa. Kurjat on melkein kuin jalostettu laitos vulgaarityylisestä esikuvastaan.

Tässä pieni näyte (kääntäjä Urho Kivimäki) romaanista.

Satakieli oli vasta kuudentoista ja puolen vuoden vanha. Hänen otsansa oli mitä puhtain ja valkoisin, kasvot säännöllisen soikat, enkelimäisen kauniit. Pitkät kähärät ripset varjostivat hänen suuria alakuloisia sinisilmiään. Hänen nuorilla, sametinpehmeillä poskillaan hohti heikko puna. Pieni purppurainen suu, hieno, suora nenä ja pyöreä leuka ilmaisivat aateluutta, miltei Rafaelin madonnien lapsekasta suloutta. Hänen kummaltakin sileältä ohimoltaan valui alas vaalean tukan värinen, uhkea hiuspalmikko, pyöristyen posken keskelle asti, kiertyi korvan taitse, josta näkyi vain norsunluuhohteinen nipukka, ja katosi sitten ison siniruutuisen puuvillaliinan piukkoihin laskoksiin, jonkinlaisen hilkan alle. Hänen kauniilla, häikäisevän valkoisella kaulallaan oli ohut korallihelminauha. Ruskean, liiankin väljän karttuunihameen lävitse saattoi aavistaa, että hänen vartalonsa oli hento ja notkea ja niin pyöreä kuin kaisla; poven yli oli vedetty ristiin halpa, kellertävä, vihreä ripsuinen huivi.


Fennican mukaan sarjassa ilmestyivät:
1 - Prinssi ja katulaulajatar
2 - Temple-kadun talossa
3 - Timantinhiojan tytär
4 - Satakieli vankilassa
5 - Naaraajan-saari
6 - Kiristäjä ja kaunotar
7 - Rudolf ja Sarah
8 - Prinsessa Amelie

Lähteet kertovat sarjassa ilmestyneen kymmenen osaa, toisin sanoen suomeksi ei ehkä käännettykään koko sarjaa.

Ja Victor Hugostakin löytyi lisätietoa Pariisin salaisuuksien suhteen:
"Les Mystères de Paris influenced Victor Hugo's Les Misérables, and was imitated throughout Europe, creating a wave of books exploring the "secrets" of metropolises."

3 kommenttia:

  1. Soikat kasvot, kähärät ripset ja karttuunihame... vaikuttaa...mielenkiintoiselta!

    Itse lueskelin tuossa juuri vanhaa (1888) Dickens-käännöstä (Kolea talo-sarjan innoittamana).

    Kääntäjä on tuntematon mutta kieli laulaa: "heidän liehuvat hiuksensa, heidän leyhkävät leninkinsä, kimpoilias ruoho heidän jalkainsa alla, puiden oksat, jotka suhisivat aamutuulessa, vipisevät lehdet ja niiden täplänmuotoiset varjot maanpinnalla, sulolemuinen tuuli, joka puhalsi maiseman yli..."

    Tästä ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle!

    VastaaPoista
  2. "Kimpoilias ruoho"! Voi, mikä ilmaisu. Kyllä on nykyajan kieli köyhtynyttä...

    Ja karttuunihan on tiheä, palttinasidoksinen, tavallisesti painokuviollinen puuvillakangas muistuttaen kretonkia, se oli usein puna- tai mustapohjaista.
    Lähde: Kankaat

    VastaaPoista
  3. Karttuunit ja kretongit, muliinilangat ja muut. Tuttuja juttuja, tottakai!

    VastaaPoista

LinkWithin

Hae tästä blogista: